Viimeisenä ilta pääsimme mukaan kyläjuhliin. Aivan uskomattoman energinen tätiryhmä tanssi pillien piristessä ja rumpujen soidessa. Ainutlaatuinen show. Ihastuin afrikkalaiseen elämänrytmiin, johon vaikuttaa suuresti päivän pituus. Aurinko nousee kuudelta ja laskee kuudelta. Sen jälkeen on maalla niin pimeää, ettei voi tehdä oikeastaan mitään. Työt päättyvät ja on aika levätä. Ylös noustaan auringon myötä. Rauhoittavaa ja levollista. Meidän päivärytmimme on ihan liian vaihteleva. Aurinko ei ikinä nouse tai laske samaan kelloon aikaan, koko ajan muuttuu rytmi. Kesällä porottaa yötä päivää ja talvella ei sitten ollenkaan. Meneehän siinä ihminen sekaisin.
Kuvassa on Mankala-peli. Ostin sen Nairobista basaarista. Käynti siellä oli melkoinen kokemus! Myyjät kävivät kiinni kuin hyttyset kesäillassa. Paikallinen kauppatapa tinkaaminen, ei oikein tunnu kivalta. Mutta maassa maan tavalla ja kiivaan keskustelun jälkeen sain tingittyä tämän pelin alle puoleen alkuperäisestä hinnasta.
Poni kiitoradalla odottaa lentolupaa.
Palatessa oli yölento. Melko rankkaa ja jokseenkin puuduttavaa.
Kotona.
Tämä on ihana postaussarja! Kiva, kun olet jaksanut matkan aikana ponkailla ja vielä jaat sen meidän lukijoiden kanssa <3
VastaaPoistaJep, Afrikka postaukset ovat olleet parhautta.
VastaaPoistaAijai! Nää on niin hyviä!!!
VastaaPoistaKiitos! Ponkailusta on se hyöty, että tulee otettua kuvia ajatuksella, eikä kamera täyty pelkistä räpsyistä.
VastaaPoista