Ponkailua Hollannissa

Olin työmatkalla Amsterdamissa, jossa pidettiin työhöni liittyvä tuhannen hengen seminaari ke-pe. Reissu oli antoisa. Tällä kertaa ponkailukaverikseni lähti Baby Paws, koska se on pienikokoinen ja värikäs. Harrastukseni aiheutti jälleen kerran uteliaita katseita ja kysymyksiä. Klip, klop, poneilu on pop!

Ohjelmamme oli niin tiivis, että shoppailu ja muu kaupungilla vaeltelu jäi vähiin. Harjoitin kuvaamista lähinnä vain seminaarissa ja lentokentillä. Kuvausvälineeni on nyt ja toistaiseksi vain kännykän kamera, joten sillä mennään.

Kentällä oli taideteos: luku miljoona, joka oli tehty styroxista ja päällystetty karkeilla. Kuin tehty pienelle vihreälle ponille kuvaustaustaksi.

Menossa Suuri ja Tärkeä keskustelu. Ei kuitenkaan niin vakavaa, ettei samalla voisi ponkailla.

Villinä laukkaava hevonen merenrannalla on kaunis näky!

Jopa poni haikaili näiden herkkujen perään.

Tavattiin lajitovereitakin kentän myymälässä.

G4 harrastajat osannevat sanoa, ovatko hinnat vertailukelpoiset. Sikälimikäli noista hintalapuista mitään näkee.

Työkaverini innostui ponkailusta ja rustasi viestin ponin puolesta. Taustana ponitarrajutska.

Ponia suuremman liukujalkakäytävän päässä Paws koki syvällisen hetken. "Minä pieni, maailma suuri! Mikä on elämäni tarkoitus? Miksi olen täällä? Mihin olen matkalla? Mitä on liukujalkakäytävän jälkeen?"

"Olenko loppujen lopuksi mitään muuta kuin kappale muovia? Tuonneko minäkin sitten päädyn kun ponisyöpä ja ruoste ovat minua kalvaneet, maalaukseni rapistuneet ja harjakseni kuivahtaneet? Miksi en siis hyppäisi sinne samantien, kierrätykseen vaan!" 

Onneksi kuppi kuumaa auttoi ja pitkällisen keskustelun jälkeen Paws:kin rauhoittui. Elämä ei aina ole omissa kavioissa, joten silloin on parasta pysähtyä ja miettiä mikä on oikeasti tärkeää.

Että sellainen reissu! Puolison kanssa on suunnitteilla matka naapurimaahan, joten ponkailua luvassa lähempänä Joulua.