Ja sitten esittelyyn pääsi tämä hattaraponi. Ihme hyväkuntoinen (jälleen kerran) baittiponiksi. Tämä taitaa jäädä ennalleen, sillä harjas on täyspitkä, maalaukset kunnossa ja keho puhdas (paitsi yksi neonspotti löytyi, mutta hoitelin sitä kloorilla). Häntäprikka oli moitteettomassa kunnossa, vaikkakin irronnut. Vaihdan sen jokatapauksessa muoviseen niin ei tarvitse jälkipolvien stressata kehittyvää ruostetta. Tämä kuuluu Candy Cane-poneihin ja kauppatuoreena se on tuoksunut hattaralle! Eipä tuoksu enää. Nämä ovat kuulemma herkkiä kellastumaan, mutta tämä yksilö on tasaisen vaaleanpunainen.
Voi miten suikki! Nuo kiharat vaan ovat ihan överisöpöt!
Kuvat ennen huoltoa:
|
Kampaamossa hakemassa korkkiruuvikiharoita |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti